Tämän kertomuksen mehukkain vaihe alkaa Sveitsissä vuonna 1995 tehdystä kokeesta, joka on sittemmin tunnettu nimellä Hikinen T-paita -tutkimus. Mutta tarinan alkusävelet soitettiin jo muutamaa vuosikymmentä aiemmin.

1970-luvun alkupuolella oli saatu selville, että eläimet pyrkivät löytämään pariutumiskumppanin, jonka geneettinen perimä tiettyjen immuunijärjestelmään vaikuttavien MHC-geenien osalta on riittävän erilainen.

Mitä laajempi MHC-geeniperimä, sen voimakkaampi immuunijärjestelmä jälkikasvulle todennäköisesti syntyy.  Taipumus valita erilaisen geeniperimän omaava kumppani vähentää eläinmaailmassa myös riskiä epäterveelliselle sisäsiittoisuudelle.

Myöhemmin 1970-luvulla, Yhdysvaltoihin muuttanut japanilainen biologi, Kunio Yamazaki aloitti sarjan tutkimuksia, joissa kävi ilmi, että solujen pinnoille muodostuvat MHC-yhdisteet välittyvät eläinten ominaishajuun.

Uroshiiret kykenivät tutkimuksissa haistamaan naarashiirten hajusta geneettisen yhteensopivuuden. Hiiret valitsivat hajun perusteella partnerin, jonka geeniperimä oli mahdollisimman suotuisa jälkikasvun kannalta. (1)

Myöhemmissä tutkimuksissa partnereiden hajuun perustuvaa seksuaalista valintaa havaittiin hiirien lisäksi myös liskoilla, kaloilla ja linnuilla. (2)

Hikinen T-paita -tutkimus

Sveitsiläinen biologi Claus Wedekind valmistui tohtoriksi vuonna 1994, keskittyen
väitöskirjassaan parinvalintaan.

Wedekind oli tietoinen eläinmaailmassa todetusta yksilöiden hajujen ohjaamasta parinvalinnasta ja hän halusi selvittää, toimiiko sama hajuaistiin perustuva geneettinen parinvalinta myös ihmisillä.

Wedekindin tutkimusryhmä keräsi DNA-näytteet 49:ltä nais- ja 44:ltä miesopiskelijalta Bernin yliopistossa.

Tutkimuksen miespuolisten osallistujien pyydettiin käyttämään samaa puuvillaista T-paitaa kahden päivän ajan, sekä välttämään hajusteita, tupakointia ja voimakkaasti haisevien ruokien syöntiä. (3)

Tämän jälkeen miesten T-paidat kerättiin ja tutkimuksen naisosallistujat haistoivat paitoja ja arvioivat hajuaistimuksien miellyttävyyden, seksuaalisen kiinnostavuuden ja intensiteetin.

Suurin osa naisista tunsi, kuten eläimetkin, seksuaalisesti miellyttävimmiksi sellaiset miehet joiden MHC-geeniperimä poikkesi naisten omasta perimästä, täten teoriassa aiheuttaen mahdollisille jälkeläisille voimakkaan immuunijärjestelmän. Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että hajuaisti ohjaa parinvalintaa myös ihmisillä.

Mutta…

Suurin osa naisista koki geneettisen variaation hajussa houkuttelevaksi, mutta eivät kaikki. Wedekind havaitsi, että hajumieltymys kääntyi päälaelleen tutkimuksen naisopiskelijoiden kohdalla, jotka käyttivät e-pillereitä.

Ehkäisypillerit siis näyttivät tutkimuksen mukaan saamaan naiset kiinnostumaan hajuaistin perusteella itseään samankaltaisen MHC-geeniperimän omaavista miehistä.

Yllättävät e-pillerien sivuvaikutukset

Vuonna 2008 Newcastlen yliopistossa, Englannissa suoritettiin vastaavanlainen tutkimus. Kokeessa 100 naista arvioivat hajuaistimuksen houkuttelevuuden perusteella kuuden erilaisen MHC-geeniperimän omaavan miehen hajunäytteitä.

Jälleen, e-pillerien käytön sivuvaikutuksena oli hajumieltymyksen muuttuminen kohti geneettistä samankaltaisuutta. (4)

Yleisesti käytetyt yhdistelmäehkäisypillerit sisältävät synteettistä estrogeeni- sekä keltarauhashormonia, jotka ehkäisevät näiden hormonien luonnollista tuotantoa munasarjoissa.

E-pillerien käyttö aiheuttaa siis kehoon hormonaalisesti saman tilaan, kuin raskauden aikana. Tutkijat epäilevät, että ehkäisypillerien aiheuttama naisten mieltymys samankaltaiseen geeniperimään voi johtua läheiseltä suvulta saatavalta hoivalta ja tuelta jälkikasvua odottaessa.

Suhteet koetuksella

Tällaisesta hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksesta parinvalintaan tulee helposti mieleen muutama pulmallinen seuraus. Geneettisesti epäsuotuisa lisääntyminen saattaisi kasvattaa terveysongelmien riskiä jälkikasvussa.

Toisena mahdollisena e-pillerien sivuvaikutuksena lukuisiin parisuhteisiin voi suhteen alusta lähtien sisältyä piilevä biologinen rasite ja riski naisen mieltymyksen muuttumisesta, jos e-pillerien käyttö lopetetaan myöhemmin suhteen aikana.

Tämä parisuhteille haitallinen e-pillerien sivuvaikutus todettiin kahdessa vuonna 2014 valmistuneessa tutkimuksessa.

Sekä Englannissa, että Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksessa, joihin osallistui 365 ja 118 pariskuntaa, havaittiin, että tyytyväisyys suhteeseen ja seksuaalisuuteen oli heikompi pariskunnilla, joissa e-pillerin käyttö oli joko aloitettu tai lopetettu suhteen aikana. Kun taas suhteissa, joissa pilleriä ei oltu koskaan syöty tai sitä oltiin syöty jatkuvasti, oltiin tyytyväisempiä.  (5, 6)

Taloustutkimus teetti vuonna 2011 kyselyn suomalaisten 15-50-vuotiaiden naisten ehkäisymenetelmistä. Lähes yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneesta naisesta käytti jotakin ehkäisymenetelmää ja 63 prosenttia käytetyistä ehkäisymenetelmistä oli hormonaalista ehkäisyä. (7)

Kohta jo 60 vuotta käytössä olleilla e-pillereillä on tietysti hyviäkin puolia, kuten lukemattomien ei-toivottujen raskauksien ehkäisy ja naisten mahdollisuus varmistaa oma ehkäisynsä.

Kuitenkin, muiden e-pillerien sivuvaikutusten ohella, joista mm. Kaisa Jaakkola on kirjoittanut, hormonitasojen muokkauksella voi olla myös yllättävä vaikutus parinvalintaan ja ihmissuhteiden laatuun.

Oletko huomannut hormonaalisella ehkäisyllä olevan vaikutusta parisuhteisiisi? Jätä nopea kommentti aiheesta.

Saatat myös tykätä

Jos pidit artikkelista, tsekkaa blogin facebook-sivu!